Tervetuloa kotisivuilleni!


Olen kulttuurin monityöläinen: kirjoittaja, kirjailija, suomentaja, opettaja, filosofi, puhuja ja nykyään myös poliitikko Vasemmistoliiton riveissä.
Olin ensimmäistä kertaa ehdokkaana kevään 2019 eduskuntavaaleissa. Sain 2229 ääntä, mikä oli ensikertalaiselle mahtava tulos!
Nyt ovat vuorossa Euroopan Unionin parlamenttivaalit. Ennakkoäänestysaika on 15.-18.5 ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 26.5. Ehdokasnumeroni on 178.

Eurovaali-into on kaikkialla Euroopassa vähäistä, ja Suomessa asiaa vaikeuttaa vaaliväsymys vasta käytyjen eduskuntavaalien vuoksi. Kuitenkin valtaosa Suomen lainsäädännöstä tehdään EU:ssa ja se on ainoa paikka ratkoa ongelmia, jotka ovat luonteeltaan kansainvälisiä -- mikä tarkoittaa oikeastaan kaikkia ongelmia juuri EU:n itsensä ja laajemmin globalisaation vuoksi.

EU on uusliberaalin talouspolitiikan varaan rakennettu organisaatio. Se on talousliitto, jonka instituutiot on suunniteltu markkinavakauden ylläpitämiseen ja jäsenvaltioiden tekemiseen rahoituslaitoksista riippuvaisiksi siten, että vääränlaista talouspolitiikkaa harjoittavia maita voivat rangaista niin finanssimarkkinat kuin EU:n budjetti- ja velkasäätelyn valvojatkin. Keskuspankki, joka periaatteessa voisi rahoittaa ja lainoittaa jäsenmaita suoraan, on Bundesbankin mallin mukaisesti rakennettu itsenäinen toimija ja sidottu EU:n perustavoitteisiin. Perustanlaskijoiden tavoitteena oli siis luoda eräänlainen "Euroopan talousihme". Näiden seikkojen vuoksi EU ei ole neutraali kehys, joka voidaan äänestystuloksista riippuen täyttää millä tahansa poliittisilla sisällöillä.

Tässä on epäonnistuttu pahoin, ja Eurooppa vaivaava uusoikeistolainen ja nationalistinen poliittinen aalto on suora vastareaktio EU:n teknokraattiselle ja depolitisoivalle hallintaotteelle. Pitää nähdä myös perustavampi yhteys fasistisen mielenmaiseman ja uusliberalismin välillä: molemmat palauttavat politiikan puhtaaksi järjestyskysymykseksi. Liberaaleilla kyseessä on talouskuri ja markkinavakaus epäpolitisoituna järjestyksenä, jonka ainoana vaihtoehtona on kaaos; fasisteilla taas kuri ja järjestys vahvan johtajan kautta. Fasismin spontaanina kasvualustana on talouden epäpolitisoimisen aiheuttama sosiaalinen kurjistuminen sekä poliittisen liikkumatilan kaventuminen, tunne hallinnan katoamisesta yhä voimakkaammin kaartuvalla sivuraiteella. Poliittisen reaktionmuodostuksen tasolla se sitten kuitenkin pitää liberalismin ongelmana kuripolitiikan riittämättömyyttä ja heikkoutta suhteessa ulkoisiin järjestysuhkiin.

Mitä sitten EU:ssa pitäisi ja voisi tehdä?
Olisi hyvä, jos valtiot voisivat erota eurosta mutta säilyä EU:n jäseninä. Tämä takaisi jäsenvaltiolle enemmän talouspoliittista liikkumavaraa mutta säilyttäisi sen aseman lainsäädäntötyöhön osallistujana.
EU:n uudistaminen tai demokratisointi on liki mahdotonta. Ainoa mahdollisuus on yrittää vallitsevien sääntöjen sisällä kääntää EU:n toimintaa parempaan suuntaan. EU kyllä itse rikkoo sääntöjään, EKP tekee jo nyt finanssipolitiikkaa, joka ylittää sen valtuudet. Yanis Varoufakisin perustamalla DiEm25-liikkeellä on tästä oivia näkemyksiä. Varoufakisin lähtökohta ei ole EU:n uudistaminen, vaan nykysääntöjen luova hyväksikäyttö.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä EU on välttämätön elin. Kansanpuolueen Michel Barnier ja edellä mainittu Varoufakis ovat väläyttäneet EU:lle Green New Deal-ohjelmaa.

[Varoufakisin ja Barnierin ajatuksiin voit tutustua Talous ja yhteiskunta -välilehdellä olevista videoista.]